Palkka tulee tilille saman suuruisena kuin ennenkin. Silti kuukauden viimeinen viikko tuntuu tiukemmalta kuin muistaakseni pariin vuoteen. Tämä ei ole aivan tuulesta temmattu tunne. Kyse on muutamasta asiasta, jotka osuvat yhteen ikävällä tavalla.
Hinnat nousivat nopeammin kuin palkka
Yksinkertaisesti tavarat ja palvelut maksavat enemmän kuin vuosi sitten, ja jos palkka ei ole noussut samaa tahtia, ostovoima on laskenut. Sama euro ostaa vähemmän. Tämä ei näy tilin saldossa vaan kärryn pohjalla.
Ensimmäisenä mieleen voisi tulla ajatus siitä, että kadonnut ostovoima korjataan palkkoja nostamalla. Tämä onkin ollut vuosikymmeniä suomalaisen yhteiskunnan ongelmana, kun ammattiyhdistysten taloutta ymmärtämättömät toverit ovat lietsoneet järjestäytynyttä massaa omien aatteidensa ajamiseksi ja oman valtansa kasvattamiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole ollut oikea tie maassa, jonka verotus on koko maapallon korkeimpia. Palkkojen nostolle on parempana vaihtoehtona verojen lasku.
Erityisesti tuloveron lasku vaikuttaisi suoraan ostovoimaan. Arvonlisäveron lasku saattaa nykyisessä duopoli-kilpailutilanteessa johtaa suoraan verokevennysten siirtymiseen kauppaliikkeen voittoihin.
Pienet kiinteät kulut kasvavat hiljaa
Toinen tekijä on se, että moni toistuva lasku on noussut vähän kerrallaan. Vakuutus tässä, suoratoistopalvelu tuolla, puhelinliittymä kolmannessa. Yksittäin mitättömiä, yhdessä kuukausittainen vuoto, jota harva istuu laskemaan.
Eikä ihan vähäinen ole nykyisen kuukausimaksullisen palvelun tuottamisen roolikaan. Kaikki maksaa, joka kuukausi. Puhelinlaskuhan on meille normikauraa ja se maksaa käytännössä vähintään parikymppiä kuussa. Jos olet sattunut suoratoistopalvelun asiakkaaksi, maksat television katsomisesta joka kuukausi. Saatat maksaa musiikin kuuntelusta suoratoistomaksua. Lasten konsopelit haluaisivat nekin osansa pankkitilin saldosta. Enää ei riitä, että ostat ylihintaisen konsolin ja pelilevyn. Nyt peli kerjää vielä lisää rahaa, jolloin avautuu lisää kenttiä.
Korporaatiot ovat muuttuneet liian ahneiksi. Kauppa on liian keskittynyttä.
Kun Suomi on valinnut tiekseen vahvan liiton maan, josta teollisuus on karkoitettu muihin maihin, on tilalle syntynyt palveluyhteiskuntamalli. Palveluyhteiskuntamalli taas kärsii siitä, ettei se saa rahaa ulkomailta, vaan keskittyy vaihtamaan palveluita päikseen valtion sisällä.
Tällainen yhteiskunta on kovin altis kierteelle, jossa hyödykkeiden hinta nousee aiheuttaen tarvetta palvelun tuottajien hinnankorotukseen, joka taas vähentää heidän palveluidensa kysyntää. Vähän niin kuin kaikki ne lukuisat oikeaa kommunismia kokeilleet, joista meillä riittää esimerkkejä. Ne ovat osoittaneet, että rahat loppuvat lopulta aina kesken.
Mitä tälle voi tehdä
Käy läpi kuukausikulusi ja äänestä oikein.
Kuukausikulujen läpikäynti on tehokas ja nopea keino vähentää kuluja ja lisätä muuhun kuluttamiseen kohdistettavaa rahamäärää.
Äänestäminen taas vaikuttaa siihen, miten yhteisiä asioitamme hoidetaan. Ei todellakaan ole samantekevää, kuka siellä eduskunnassa istuu asioitamme hoitamassa ja Perussuomalaiset ajavat nimenomaan politiikkaa, joka auttaa ihimisiä kaikissa tuloluokissa. Emme lupaa lisää tukia työttömille, vaan töitä sitä haluaville kera vähempien verojen.
Ismo Leppänen - Ylöjärven Perussuomalaiset
