Tapaus Tokmanni - Onko varastelu sallittua ja hyväksyttyä?
Tapaus Tokmanni: uutisointi kertoo varastelun määrän rajusta kasvusta vain pintaraapaisun ja keskittyy tällöinkin tuottamaan vain rivien välistä luettavissa olevan ohuen nyanssin. Todellisuudessa varastelu on kasvanut merkittäväksi ilmiöksi ja piinaa kansan enemmistöä sekä kaupan alaa. Varkauksille löytyy runsaansti näkyvää puolustelua mediasta eri puolilta somekenttää - miksi? Eikö varkauden pitäsi aina olla väärin ja tuomittavaa? Taustailmiönä ei ole vasemmistopoliitikkojen tarjoama köyhyys tai ilmastonmuutos, vaan mm. maahanmuuton kautta rajusti lisääntynyt huumeiden käytön merkittävä kasvu.
Tapaus Tokmanni - varastelu on sallittua?
Heinäkuussa 2026 uutisoitiin laajasti tapauksesta, jossa 13-vuotias poika oli näpistänyt Tornion Tokmannista energiajuoman ja deodorantin, arvoltaan yhteensä noin kuusi euroa. Poika ei ollut rikosoikeudellisessa vastuuiässä, joten poliisi antoi tälle vain puhuttelun eikä tapaus edennyt rikosprosessiin. Pojan isä kävi maksamassa näpistettyjen tuotteiden arvon kauppaan.
Tämän lisäksi Tokmanni vaati isältä 80 euron "näpistyksen selvittelymaksun". Kun isä kieltäytyi, Lapin poliisi kehotti häntä useaan otteeseen maksamaan summan kaupalle. Tokmannin turvallisuuspäällikkö Jukka Oinonen perusteli maksua näpistysten aiheuttamilla kustannuksilla, kuten henkilökunnan työajalla ja vartiointipalveluilla, ja kertoi maksun perittävän jokaisesta näpistystapauksesta. Ylen mukaan Tokmanni keräsi tällaisilla maksuilla viime vuonna noin 500 000 euroa 6 200 tapauksesta.
Uutisointi ei kuitenkaan kohdistanut huomiotaan itse näpistykseen rikoksena, vaan siihen, miten siitä rangaistiin. Yle otsikoi Tokmannin "sakottavan" näpistelijöitä ja "tylyttäneen" perheenisää; rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen arvosteli kaupan menettelyä "hyvin kyseenalaisena ja arveluttavana" ja totesi, ettei kiinteä maksu ole muuta kuin sakko, johon kaupalla ei ole oikeutta ja jota vanhemmalla ei ole velvollisuutta maksaa. Myös poliisin toimintaa arvosteltiin: sen katsottiin ryhtyneen kaupan "perintätoimistoksi" ja vaarantaneen puolueettomuutensa. Näkökulma oli siis johdonmukaisesti se, että moitittavaa oli näpistyksestä seurannut maksu ja sen periminen — ei näpistys itsessään.
Kenties suomalaisen journalismin taso kielii sitä tekevien journalistien joustavasta etiikasta ja heikosta selkärangasta.
Yhteiskunta murenee, kun laiton toiminta sallitaan
Yhteiskunta, jossa laiton toiminta sallitaan tai sitä katsotaan läpi sormien, tai kääntäen, jossa laittomasta toiminnasta ei tuomita, tuhoutuu lopulta omaan mahdottomuuteensa. Kun vielä rehelliset kansalaiset oppivat, että he ovat loputtomassa uhrin roolissa, eikä rehellisyys kannata sen johtaessa vain uhriksi tulemiseen, muuttuu lopulta jokainen kansalainen epärehelliseksi.
Lopputuloksena on anarkistinen yhteiskunta.
Ismo Leppäsen oikeustajuun käy oikein hyvin, että kauppa voi näpistelystä veloittaa siitä koituneet kulut, toki kohtuullisissa määrin. Tämähän on sellainen klassinen "varastelemalla meillä, hyväksyt selvittelymaksun oikeellisuuden" -tyyppinen juttu. Onhan järkevää, että poliisi rankaisee sakolla aina sen ollessa mahdollista ja lisäksi kauppa saa periä kärsimänsä tappiot. Ehkä tätä on vaikeaa ymmärtää, jos on taipumusta varastella.
Joka tapauksessa Suomen on yhteiskuntana tuettava Tokmannin uraauurtavaa kehitystä sälyttää varastelun kustannukset niitä aiheuttaville. Kehitys, josta myös tavallinen kansa voi hyötyä joutuessaan itse uhriksi.
Ismo Leppänen - Ylöjärven Perussuomalaiset
