Ylöjärven raitiotie – vain kiskot kelpaavat
Linja-auto ei enää kelpaa, nyt halutaan ratikka tai juna. Linja-auto riitti sata vuotta – kun se haisi ja melusi. Nyt, kun se on äänetön ja paikallisesti päästötön, se ei enää kelpaakaan. Vihreällä asialla olevat poliitikot ovat jälleen ajastaan jäljessä.
Linja-autoa on liikennöity Ylöjärvellä toistasataa vuotta. Nyt, kun Lielahdesta suunnitellaan raitiotietä Ylöjärvelle saakka, kysytään yhä useammin, eikö bussi enää kelpaa. Käännetään katse hetkeksi siihen, miksi kiskoja oikeastaan halutaan – ja kestääkö perustelu tarkastelun.
Kiskoliikenne ei ole enää puhtain tapa liikkua
Kiskoliikennettä perustellaan sen ekologisuudella, ja sekä raitiotietä että lähijunaa markkinoidaankin meille puhtaalla mielikuvalla.
Ylöjärven bussiliikenne on jo lähes kokonaan sähköistetty. Sähkölinja-auto on mukava matkustaa. Sähkölinja-autojen äänisaaste on vähäisempää kuin polttomoottoristen henkilöautojen. Sähköbussit eivät tuota paikallisia päästöjä, ja ne käyttävät samaa käyttövoimaa kuin kiskoliikenne – sähköä.
Eikö linja-autoliikenne siis edelleen täyttäisi joukkoliikenteen liikkumistarpeen odotukset?
Linja-auton kestoiän vertailu kiskokalustoon
Kiskokalusto mielletään pitkäikäiseksi ja sitä käytetäänkin ekologisuusperusteena kulkumuodon suosimiseen.
Routemaster. Sen tuotenimen minä nyt tähän keskusteluun tuon. Monille se on hepreaa, mutta kaikki ymmärtävät, kun kerron sen olevan perinteinen Lontoonbussi. Ne riemastuttavan suloiset peltilaatikot aloittivat liikennöinnin 1950-luvulla, palvellen säännöllisessä liikenteessä aina vuoteen 2005 saakka. Koska niiden valmistus lopetettiin jo 1968, kestivät ne käyttöä vähintään 37 vuoden ajan. Vanhimmat niistä ehtivät palvella lähes 50 vuotta. Kyllä linja-autotkin siis voivat kestää!
Routemaster palveli Lontoon kaduilla lähes 50 vuotta – linja-autokin voi olla pitkäikäinen.
Varmasti joku siellä saattaa leukojaan loksauttaa ja sanoa, että varmasti Routemasterit saneerattiin tuona aikana. Tämä on epäilemättä totta ja ymmärrettävää. Myös näin pitkään elinkaareen taipuvaa kiskokalustoa joudutaan niitäkin väistämättä saneeraamaan.
Nykyihmisestä saattaa tuntua samalta kuin monista edeltäjistään – että elämme tässä ajassa, eikä mikään koskaan todella muutu. Raitioteistäkin luovuttiin aikoinaan, koska ne eivät mukautuneet muuttuvan kaupungin tarpeisiin. Henkilöautot tulivat ja voittivat joustavuudellaan. Tuohon aikaan edettiin markkinaehtoisesti eli myytiin sitä, mitä haluttiin ostaa. Toista se on tänään. Nyt myydään sitä, mitä ei haluta ostaa.
Miksi vastustaa kiskohankkeita?
Kiskoliikenteen toteutus maksaa. Se maksaa ihan oikeaa rahaa, jota sitten pitää kerätä meiltä kuntalaisilta. Se taas tarkoittaa, että joko kerättävät verot nousevat tai sitten osasta kunnan verovaroilla tuottamista palveluista on leikattava. Normaali tapa on sekä nostaa veroja että leikata palveluita. Molemmat tiet ovat minusta jo loppuun kuljetut.
Samasta näkökulmasta kirjoitettiin juuri myös Ylöjärven Uutisten mielipidepalstalla: Valtio ei maksa mitään – Ylöjärven raitiotie rakennetaan sinun rahoillasi (juttu on maksumuurin takana).
Kiskoliikennehän maksaa itsensä pikapikaa takaisin! Ei maksa. Ikävä kyllä se vaatii melko runsasta yhteiskunnallista rahoitusta. Tuottorahat menevät pitkälti ylläpitämään järjestelmää, eivät sen hankintakustannusten kattamiseen. Tästä syystä raitiotien toteutuneita talouslukuja ei juuri ole nähtävissä.
